Bee my Hunny – 100 000 Surisevaa Mehiläistä

MehiläispesiäOnnistuin siis kevään korvalla viimein varaamaan viisi talvehtinutta pesää ja kun toukokuun loppu koitti, ajelin iltahämärissä niitä noutamaan ostajalta. Kun pesät tuotiin kuorma-auton perässä farmaniautoni luokse, ne oli jo asianmukaisesti laitettu kuljetuskuntoon. Pesät haettiin illalla sen vuoksi, että mahdollisimman moni lentomehiläisistä olisi jo kotiutunut pesiin takaisin. Lastasimme pesät auton perään, johon juuri ja juuri mahtui tuo määrä! Tästä opin, että pesiä ostettaessa onkin tärkeä miettiä tarkkaan ennakkoon kuljetuskaluston soveltuvuutta. Pikku Fiatilla on Mehiläispesiä ja mehiläistarhaaja suojapuvussaturha koettaa kuljettaa viittä pesää!

Kun pesät oli lastattu autoon, aloin kotimatkan hiljakseen tarhalle, mukana auton takaosan pesissä noin 100 000 surisevaa mehiläistä. Välillä hieman hirvitti, että jossakin töyssyssä joko pesän päälle asetettu propolisverkko tai lentoaukon tukkeeksi tarkoitettu superlon irtoavat. Mitä ihmettä sitten tekisin? Onko jossain hätänumero, johon voi ilmoittaa auton vallanneista mehiläisistä? 

Onneksi matka sujui hyvin, ulkona oli kaunis alkukesän yön vaaleus ja Mehiläisiätaivaalla ihanasti loistava täysikuu! Pesille päästyäni ajoin auton mahdollisimman lähelle pesien alustoiksi tarkoitettuja kuormalavoja ja puin päälleni mehiläishoitajan valkoisen hoitohaalarin, kumisaappaat ja nahkaiset, pitkävartiset käsineet. Sitten vain pesät yksitellen lavojen päälle, kuormahihnat auki, propolisverkko irti ja katto muoveineen tilalle ja lentoaukosta tukkeet pois. Sillä kertaa ei paljon muuta ollut tehtävissä ja jätinkin mehiläiset tutustumaan uuteen asuinpaikkaansa ja toipumaan matkan rasituksista.

Noin viikon päästä pesien viennistä tarhapaikalle, kävin katsomassa pesien kuntoa ensimmäisen kerran. Mieleni teki mennä jo aiemmin, mutta päätin hillitä innostustani ja malttaa mieleni. Kävin pesät yksitellen läpi, nostaen pesistä jokaisen kehän ja tarkistaen, että pesässä oli sekä toimiva emo että munintaa.

Tänä ensimmäisenä kesänä kävin tarhalla noin viikon välein. Pienemmässä mittakaavassa ja aloittajana tarhattaessa pesien yksityiskohtainen käsittely on tarhaajalle hyvin opettavaa ja antoisaa. Mielestäni tarhauksen opiskeluvaiheessa pesän yksityiskohtainen tutkiminen on oman oppimisen kannalta jopa välttämätöntä. Pesäkäyntini koostuivat mm. pesän terveydentilan tarkkailusta sekä mahdollisten tuhoeläinten huomioimisesta. Käynneillä myös koetin arvioida mahdollisen lisätilan tarpeen, parveilun oireet, pesän emottomuuden sekä mahdollisen, talvehtineesta mehiläispesästä tehtävän pienemmän yksikön, jaokkeen tekotarpeen.

Kieli keskellä suuta luin Mehiläishoitoa käytännössä 1-kirjaa ja koetin muistella koulutuksessa oppitunnilla opittua. Ööö…täällä on tällainen oudon näköinen kenno pesän yhdessä kakustossa…olisikohan tämä nyt sellainen emokenno? Aikookohan pesä parveilla? Mitä sille pitikään tehdä? Olisin varmaan ollut hauska näky hoitotamineissani, nenä kiinni kirjassa, jos joku minut olisi sattunut näkemään. Nyt seuranani oli vain puuhiani koivusta tarkkaileva vanha varis sekä pellolla tepasteleva kurki.

 

Blogi , ,

Idea

Tarjoamme lähi- ja luomuruuan parissa toimiville yrityksille näkyvyyttä hakemistossa ja sosiaalisessa mediassa, jotta kuluttajat tavoittaisivat heidät paremmin.

Uutta Blogissa