Bee my Hunny – Mehiläistarhaajan Esittely

Mehiläistarhaaja Nina BräysyMinun nimeni on Nina ja takanani on ensimmäinen kesä mehiläistarhaajana. Olen edelleenkin hieman hämmentynyt siitä, miten yleensä aloitin koko alaan tutustumisen. Kaikki kävi todella nopeasti. Ajatus mehiläistarhauksesta oli joskus vuosien saatossa käynyt mielessäni, mutta villeimmissäkään kuvitelmissani en koskaan ollut nähnyt itseäni mehiläistarhurina. Huvittavaa kyllä, pelkäsin kaikkea lentävää ja surisevaa…nehän vielä pistävätkin, hyi kamalaa! Pelkkä ajatuskin 60 000 mehiläisen keskelle kävelemisestä sai ihon kananlihalle. Mutta elämä usein tuntuu järjestyvän mitä Hunajantuottajakoulutuksen opiskelijaryhmaodottamattomimmilla tavoilla. Niin minullakin.

Aloin ensimmäisen kerran vakavasti pohtia mehiläisten parissa puuhailua syksyllä 2012. Samana syksynä olin aloittanut opinnot luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon Osaralla ja siellä, miettiessäni, mitä tekisinkään ”isona”, ajatus tarhauksesta lähti itämään…ja kas kummaa, muutama viikko näistä ajatuksista, huomasin lehdessä ilmoituksen joulukuussa alkavasta hunajantuottajakoulutuksesta. Sattumaa hyvästä tuurista kiitellen Hunajakakku mehiläisineenvarasin opiskelupaikan hunajantuottajakoulutukseen siltä istumalta.

Koulutusta aloittaessani en tuntenut yhtäkään mehiläistarhaajaa eikä kukaan perheestäni tai suvustanikaan ollut moista hulluuden lajia harrastanut. Olin kyllä nähnyt kuvia valkoisissa suojapuvuissa hääräävistä ihmisistä, mutta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä ihmettä he pesillä tekivät. Sen tiesin, että hunaja saatiin pesistä. Siinä kaikki. Inspiraatio ja innostus alan opiskeluun tuli siis kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä ottamaan selvää, mistä tässä kaikessa oikein oli kyse.

Joulukuussa 2012 aloitin hunajantuottajakoulutuksen Loimaalla ja mitä enemmän opin, sitä enemmän kiinnostuin alasta. Samaa tahtia kiinnostuksen kanssa kasvoi myös hiljainen epätoivo. Niin valtavasti tietoa ja opittavaa! Työvälineitäkin oli niin kamalasti! Mihin ihmeeseen näitä kaikkia käytetään! Olin päättänyt kuitenkin oppia ja onnistua, sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään!

Onneksi en kuitenkaan ollut ajatusteni kanssa yksin. Kurssilla oli parisenkymmentä muutakin ihmettelijää, joista suurin osa aloittelijoita ilman omia pesiä kuten minäkin, muutamalle homma oli tuttua jo ennestään. Talven aikana opiskelimme kaikkea mahdollista hoitokalustosta mehiläistenhoitotekniikaan ja sadonkorjuuseen.

Kevään korvalla innostus omien pesien saamiseksi oli jo todella kova. Tässä oli kuitenkin omat ongelmansa. Edellisen kesän tilanne heijastui viime talveen ja kevääseen. Kesä oli ollut sateinen ja mehiläistenhoidon kannalta huono. Niinpä mehiläiskuntien kehittyminen oli hidasta ja se taas puolestaan heijastui niiden kykyyn talvehtia. Mehiläisyhteiskuntia kuoli talven aikana paljon koko Suomessa. Olin ihan ihmeissäni siitä, miten vaikea oli saada ostettua mehiläisiä. Palavalla innolla pommitin sähköpostein tarhaajia Pirkanmaan ja Satakunnan alueella, mutta joka paikassa myytiin vain ”ei oota”. Aina joku muu oli ehtinyt varata jo sen viimeisen myytävän, talvehtineen pesän.

Lopulta, perin turhautuneena toivottomalta vaikuttaneeseen tilanteeseen, onnistuin kuitenkin varaamaan viisi talvehtinutta pesää eräältä mehiläistarhalta…mutta mitä sen jälkeen tapahtui, onkin sitten ihan uuden blogikirjoituksen aihe =)…

https://www.facebook.com/NinasBees

http://beemyhunny.com

https://twitter.com/BeemyHunny

Blogi , ,

Idea

Tarjoamme lähi- ja luomuruuan parissa toimiville yrityksille näkyvyyttä hakemistossa ja sosiaalisessa mediassa, jotta kuluttajat tavoittaisivat heidät paremmin.

Uutta Blogissa